maanantai 4. tammikuuta 2016

Wien on aina Wien...

Kävin joulukuun puolella työmatkalla Wienissä. Perehtymystä paikalliseen ruokakulttuuriin piisasi, koska sekä Wienin yliopiston tarjoamat lounaat että oman matkaseurueemme valitsemat päivällispaikat edustivat sitä täysissä mitoissa. Paneerattuja lihankappaleita tuli nautittua (?) useampaan kertaan. Osa niistä oli herkullisempia kuin toiset. Niiden lisäksi pyrin testaamaan muitakin klassikkoja, joista alla muutama esimerkki.


Tafelspitz on Itävallan epävirallinen kansallisruoka ja tunnetuin heti wieninleikkeen jälkeen. Vahvassa liha- ja kasvisliemessä keitetty naudanliha on mureaa ja mehevää. Annokseen kuuluvat erottamattomasti myös paistettu peruna ja piparjuuri-omenasose. Mainiossa gastronomisessa muistelmateoksessaan Herkkusuun kasvatus Josef Wechsberg omistaa kokonaisen luvun Tafelspitzille, huomauttaen tosin, että nykyään tarjoiltavia annoksia tuskin on leikattu varsinaisesta Tafelspitzistä, joka on siis paitsi ruokalaji, myös erityisnimitys ulkopaistin parhaalle palalle, vaan mistä lie keittolihasta. Toista se oli Frans Josefin aikaan...


Frittatensuppe puolestaan on tyypillinen alkukeitto; lihalientä, jonka ruokaisuutta on lisätty suikaleiksi leikatuilla pannukakuilla. Kaikella kunnioituksella itävaltalaista keittiötä kohtaan: en ole ihan vakuuttunut.


Eräänä iltana päädyimme seurueen kanssa sympaattiseen steiermarkilaiseen oluttupaan, jossa ruokakin oli aidon kotikutoista. Tupa oli täynnä ja ruoan odottelu kesti, mutta maku hyvitti paljon. Talon erikoinen, Reindlfleisch, oli kermakastikkeessa haudutettua porsaanfileetä herkkusienten kera. Suosittelen!


Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, Wienerschitzel. Vaikka autenttisimpana pidetty Wienerschnitzel valmistetaankin vasikanlihasta, lähes kaikilla näkemilläni ruokalistoilla ruoan nimessä oli lisäys vom Schwein - sianlihasta - niin tässäkin. Ja jos vielä ravistelemme autenttisuuden myyttiä, sitruunaa kyllä oli tarjolla joka kerta, mutta anjovista ja kaprista ei koskaan. Leikkeessä itsessään ei ole mitään hätkähdyttävää - hyvällä tuurilla se on mehevä, huonolla kuivakka. Positiivisin yllätys annoksessa oli sen perinteinen lisuke, raikas perunasalaatti vinagrettekastikkeella.

Yleisesti ottaen wieniläinen ruokatarjonta oli odotetunkaltaista; runsasta ja lihaisaa. Toki ravintoloissa olisi ollut ihan riittävästi valinnanvaraa, mutta tällä kertaa pitäydyttiin perinteisellä linjalla. Hintataso oli kaiken kaikkiaan erittäin kohtuullinen, pääruoat olivat paremmissakin paikoissa vain 10-15 euroa, ja huomattavasti halvempiakin tarjouksia näkyi. Pitääpä tulla toistekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti